Haluatko tiedotteita?
Liity sähköpostilistalle!

Lasten kirjoituksia arkkitehtuurista

Satakunnan kolmasluokkalaisille koululaisille suunnattu, lukuvuoden 2009 – 2010 kestävä tutkimushanke, jonka lopputuloksena on lasten kuvittama ja osittain myös kirjoittama teos Lasten kirjoituksia arkkitehtuurista.

 

On tarkoitus laittaa koetukselle satakuntalaisten lasten arkkitehtuurituntosarvet ja selvittää, miten he kokevat kotinsa ja lähiympäristönsä rakennetun ympäristön. Hankkeen yhteydessä kerätty tieto täydentää rakennustaiteen läänintaiteilijan muita hankkeita, ja tulee näkymään esimerkiksi Satakunnan arkkitehtuuripoliittisen ohjelman painotuksissa.  Samalla hanke antaa aineksia mahdolliselle jatkotutkimukselle.

 

 

Lasten ajatuksia arkkitehtuurista pohjana Satakunnan arkkitehtuuripoliittiselle ohjelmalle.

 

Lapset ja arkkitehtuuri -hankkeeni alkoi syksyllä 2009, kun kymmenen alakoulun 3. luokkaa Satakunnasta osallistui Oma koti -aiheiseen ainekirjoitustehtävään. Lasten teksteissä oli selvästi havaittavissa se, että koti ei merkitse lapselle niinkään rakennuksen seiniä tai todellisia fyysisiä puitteita, vaan koostuu pikemminkin henkilökohtaisista yksityiskohdista: esineistä, väreistä ja pinnoista sekä niistä ajatuksista, joita kodissa ajatellaan. Kotiin kuuluvat erottamattomasti myös sen asukkaat, oma perhe. Tämä tuli voimakkaasti ilmi keskusteluissa, joita kävin lasten kanssa, kun vierailin luokissa myöhemmin syksyllä sekä keväällä 2010 ensin rakentelupajoja, sitten piirustustyöpajoja pitämässä. Rakentelupajan ideana oli opetella hahmottamaan kolmiulotteista tilaa ja kestävää rakennetta, joka koostuu hammastikkuja ja karkkeja yhteen liittämällä. Kaikilla oli kovin hauskaa, ja suurimmaksi osaksi karkkitehtuurin taidonnäytteet jäivätkin koulujen vitriineihin yhteisiksi ylpeydenaiheiksi.

 

Piirustustehtävissä piirrettiin lasten omaa olemassa olevaa kotia, ensin ylhäältä nähtynä ja sitten kodin yhtä huonetta perspektiivissä. Kolmannessa tehtävänannossa kehotin lapsia piirtämään unelmiensa kodin ja esittelen seuraavassa lähemmin sen tuottamia oivalluksia.

 

 

Unelmien koti

 

Mikä tekee jokaisen kodista juuri sen oman kodin? Päällisin puolin kaverin ja naapurin kodista löytyvät lähes samat asiat kuin omasta. Mistä koti oikeastaan koostuu? Kodeissa huoneet ovat asettuneet tiettyyn järjestykseen. Olohuoneesta pääsee usein esimerkiksi makuuhuoneeseen. Entä mihin pääsee eteisestä? Tai omasta huoneesta? Miksi keittiöstä ei pääse suoraan saunan löylyhuoneeseen? Onko lopulta suurtakaan eroa siinä, missä järjestyksessä huoneet eri kodeissa ovat.

 

Tehtävän alustukseksi pohdimme yhdessä kodin merkitystä monelta kannalta. Pyysin lapsia aloittamaan piirtämällä paperille neliön. Sitten kehotin heitä ajattelemaan huonetta, joka heidän unelmiensa kodissa olisi se kaikkein tärkein. Mitä huonetta ilman koti ei olisi koti. Pyysin heitä nimeämään ensimmäisen neliön tämän valitun, tärkeimmän huoneen mukaan. Seuraavaksi kehotin heitä piirtämään sen huoneen (neliön), johon tästä ensimmäisestä huoneesta pääsee, ja nimeämään senkin. Tätä jatkettiin neljän - seitsemän huoneen verran sen mukaan miten kukin halusi. Kun joillekin jäi tässä vaiheessa aikaa, pyysin heitä nimeämään paperille kunkin huoneen tärkeimmän, sinne kuuluvan esineen.

 

Kun pohjapiirustukset olivat valmiit, kehotin lapsia käyttämään lopun ajan suunnittelemiensa toiveiden kotien piirtämiseen ulkoapäin. Kiinnitin ensin lyhyesti lasten huomiota siihen, miten erilaisissa paikoissa ja ympäristöissä taloja voi olla; miten tärkeä osa rakennusta sen ympäristö on. Kehotin lapsia miettimään tarkasti sitä, mihin paikkaan haluaisivat kotinsa sijoittaa.

 

 

Lapset piirtävät arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa

 

Miten Satakuntaan parhaillaan valmistuva arkkitehtuuripoliittinen ohjelma osaisi ottaa tarpeellisessa määrin huomioon omat lapsemme, siis tulevaisuuden ympäristöämme asuvat ja arvottavat aikuiset?

 

Lapset haluavat pääsääntöisesti asua juuri sellaisessa ympäristössä, joka on heille tuttu. Toiset liittivät Unelmien koti -tehtävään vaivatta ympäröivän yhdyskuntarakenteen. Erään maan alle suunnitellun talon lähellä oli kirkkailla kylteillä mainostava kauppa ja olennaisia olivat myös hyvät yhteydet kouluun. Oma huone, tila omille harrastuksille ja luonnonläheinen asuminen korostuivat

kuitenkin näiden pienistä kunnista kotoisin olevien koululaisten toiveissa.

 

Elämän tulee olla jännittävää! Toisaalta tarpeen tullen ympäristön on tarjottava suojaa. Paikkojen, ulko- ja sisätilojen, on kätkettävä sopukoihinsa salaisuuksia, joita voi etsiä ja parhaassa tapauksessa myös löytää. Elämän suola on esimerkiksi koulumatkan varrella seisova kiipeilypuu tai oman kotipihan vanha tallirakennus, tai sen takana päilyvä sammakkolampi. Ympäristön monimuotoisuus on rikkaus.

 

Oma koti on niin itsestään selvän tärkeä paikka, ettei lapsi edes hoksaa kyseenalaistaa sitä. Lapset eivät teeskentele. Heillä ei ole ennakkokäsityksiä siitä, mikä on esimerkiksi tyylillisesti hyvää ympäristöä ja mikä ei. Satakuntalaisten lasten mielipiteiden taustalla olevat kokemukset syntyivät pääasiassa omassa pihassa tai kaupunginosassa, ilman laajaa vertailupohjaa erilaisiin ympäristöihin. Näin ollen onkin luonnollista, että lasten toiveissa kertautuvat erityisesti heidän oman arkisen ympäristönsä yksityiskohdat. Korostuneen omakohtaisina lasten mielipiteet eivät ole puolueettomia hyvän ympäristön mittareita. Mutta onko sellaisia olemassakaan? Lasten ainutlaatuinen tapa kokea ympäristöä tuo keskusteluun mukaan näkökulman, joka aikuisten auktorisoimassa yhteiskunnassa helposti siirretään syrjään.

 

Satakunnan arkkitehtuuripoliittinen ohjelma tulee ottamaan lapset huomioon toteuttamalla ja kehittämällä seudun arkkitehtuurikasvatusta. Pedagogisen toiminnan avulla lapsille tarjotaan tilaisuus omien mielipiteiden ja oivallusten kertomiseen. Samalla herätellään myös lasten ympäristötietoisuutta. Oman lähiseudun luonnon ja rakennetun ympäristön huomaamiseen ja huolehtimiseen voidaan kannustaa juuri arkkitehtuurikasvatuksen keinoin. Tärkeää on myös järjestää koulutusta alueen opettajille, jotta arkkitehtuurikasvatus nivoutuisi luontevaksi osaksi koulujen arkea.

 

 

Mikäli lapset saisivat päättää, olisi Satakunta huomattavasti värikylläisempi paikka asua:

 

”Meidän talo on puusta tehty ja meillä on valkoinen ovi. Ja toinen ovi on ruskea. Meillä on yhdet tikkaat ja kolme ränniä.”

Tiia Marttila, Merikarvia, Ylikylä- Ahströmin koulu

 

”Meillä näkee katolta paljon ihmisen tekemiä asioita. Minä näen kaivon se on aika korkea sen takia joudun aina kiipeämään sen päälle. Sitten näen peltoja jotka ovat naapurieni peltoja. Ja minä näen myös asvaltti tien jossa usein pyöräilen. Minä näen vielä yhden asian ne ovat talot ja metsät.”

Sara Rosendahl, Säkylä, Huovinrinteen koulu

 

”Huoneessani on paljon vaaleanpunaista. Minä suorastaan rakastan VAALEANPUNAISTA.”

Eve Torpo, Huittinen, Loiman koulu

 

”Minun kotini on rauhainen. Minä pidän siitä kovasti. Kun seinillä on laivatapetit. Kuvitelin pienenä että olisin kapteeni.”

Aleksei Kohtala, Eurajoki, Lapijoen koulu

 

”Kotini on sisältä lämmin ja kiva.”

Milja Hautala, Noormarkku, Yhtenäiskoulu

 

”Kotonani on vähän sotkuista. Siellä on myös vähän siistiä.”

Alex Kinnunen, Kankaanpää, Kangasmetsän koulu

 

”Olohuoneessa on sekaista koska pikkusiskot leikkivät nukeilla.”

Ann-Nina Heikkilä, Noormarkku, Yhtenäiskoulu

 

Karkkitehtuuripajoissa kului kymmenen koululuokan voimin kaikkiaan 21 400 cocktailtikkua, 9,3 kg lakritsia ja 9,2 kg ässämixejä.

 

Lisätietoja hankkeesta ja Raumalla 2010 järjestettävästä opettajakoulutusseminaarista Ampiaisen nettisivuilla http://www.ampiainen.fi/ajankohtaista/uutinen/?129

 

Satakunnan rakennustaiteen läänintaiteilija Hanna Elo, hanna.elo(a)minedu.fi