Puheenvuoro

Julkaisemme sivuillamme taidetta ja kulttuuria luotaavia, erityisesti maakuntaamme koskettavia, ajankohtaisia artikkeleita.

Satakunnan taidetoimikunnan oman väen, yhdeksän luottamusjäsenen, kolmen läänintaiteilijan ja kahden virkamiehen lisäksi sana on vapaa koko alueen taidekentällä. Jos haluat tulla luetuksi ja kuulluksi nettisivuillamme, älä epäröi ottaa yhteyttä pääsihteeri Risto Ojaseen, osoitteeseen risto.ojanen(@)minedu.fi

Luovat teot ovat sitä, mitä taidetoimikunnassa arvostetaan. Näkemykselliset tilannekatsaukset, uudet näkökulmat ja rakentava polemiikki ovat samalla asialla. Olemme kyllä näkyneet ja kuuluneet alueen mediassa usein, keskimäärin kerran vuoden jokaisena päivänä. Vaikka maakunnan media onkin noteerannut taidetoimikunnan työn kiitettävästi, ei kulttuurin ja taiteen tilaa esitellä eikä arvioida liikaa.

Uskomme, että verkossa julkaistavien uusien avausten avulla rikastutamme ja monipuolistamme taiteen sisältöjä keskeisen tehtävämme, taiteen edistämisen, mukaisesti. Samaa työtä on tehnyt mm. se Satakuntaliiton ja Satakunnan taidetoimikunnan piiriinsä kutsuma joukko, jonka käsistä on tullut Ilon ja Valon Satakunta –niminen kulttuurin toimenpideohjelma ja keväällä 2009 sen päivitysvihkonen. Näistä teemoista järjestetään 21. huhtikuuta 2010 keskustelutilaisuus Annankatu 6:ssa Porin kulttuuriasiainkeskuksen, Satakuntaliiton, Posek Oy:n ja Satakunnan taidetoimikunnan yhteistyönä. Asiasta tiedotetaan kohdakkoin.

Aiemmin kirjoitettua:

"Ammatti": kesäteatterilainen

Satakunnan taidetoimikunta osallistui toisen kerran SuomiAreenaan järjestämällä keskustelutilaisuuden jälleen Antinkatu 6:n sisäpihassa Porissa, nyt aiheenaan kesäteatteri.    

Otsikosta "Miksi kesäteatterit ovat sellaisia?" puhutttiin 15.7. klo 14-15.15. Keskustelijoina olivat Ilpo Tuomarilan johdolla Maria Kuusiluoma, Juha Hurme ja Ville Hammarberg, joka tuli panelistiksi, kun Alpo Suhonen jäi viime tipassa pois. Myös yleisö osallistui keskusteluun vilkkaasti.

Alkunuotit keskustelulle tahditti Satakunnassa hyvässä nousussa oleva KATU katuteatteriyhdistys ry muutaman minuutin introllaan.  

Sää oli kaunis, niin kuin oli suunniteltukin - eikä varatilaan, tilavaan huoneeseen Antinkatu 2:ssa, tarvinnut turvautua. Kesäteattereitten tarpeellisuudesta ei keskustelussa ollut erimielisyyttä, vaan päin vastoin kesänäyttömöiden runsautta ihasteltiin ja niiden kirjavaa tasoa pidettiin rikkautena. 

Hauskuuden rinnalla ajatuksia virkistävää esitystoimintaa on panelistien mukaan sallittua ja luontevaa viritellä myös kesällä luonnon helmassa. Hiukan ratkaisemattomaksi kuitenkin jäi, tarvitaanko ns. Mooses-näytelmiä kesälläkään (Mooseksen pontikkapisnes, Mooseksen penninpyöritys, Mooses ja mahvian miehet, Mooses Viinanen - Luojan mieliharmi). Illmaan jäi roikkumaan myös se ikuinen kysymys, eikö riitä se, jos ryhmä on tekstiin sitoutunut ja yleisö pitää.

Jälkiviisaasti voi todeta, että kaikella on oikeutensa, sitoutumisilla erilaisiin teksteihin ja tekotapoihin. Panelistien niin ikään peräänkuuluttama esitysten laatu tuntui myös olevan kaikille itsestäänselvyys. Laadun määrittely johtaa taas samoille jäljille kuin se, mikä lopultakin on hyvä teksti. Ainakin se tuli selväksi, että ajankohtainen teksti voi olla vaikka kuinka vanha. Paha on näet toiseksi väittää sitä, että jo antiikissa ammennettiin taruista ja että itse Shakespeare ei "Windsorin iloisia rouvia" lukuunottamatta yrittänytkään keskiaikaa lähemmäs - ja iloiset rouvat onkin sitten Shakespearen suoritukseksi heikonpuoleinen.

Suomalaisessa kesäteatterissa huseeraavat niin ammattilaiset kuin harrastajat. Juha Hurmeen vetämässä Volter Kilpi -tapahtumassa Kustavissa näyttelijät pitävät lomaa keskenään ja tekevät ruokapalkalla (Hurmeellahan on mm. Nälkäteatteri) taidetta saaristomaisemassa, oppiakseen ja virkistäytyäkseen. Kirjurinluodossa taas noudatetaan periaatetta, että näyttelijöille kuuluu maksaa tehdystä työstä asianmukainen korvaus. 

Keskustelun yhtenä johtopäätöksenä voi - taas jälkikäteen - vetää ehkä sen, että vuodesta toiseen kesäteatteria harjoittavat näyttelijät ovat alan yhden lajin ammattilaisia (ovat he sitten ammattilaisia tai harrastajia). He ovat kesäteatterilaisia.

Mutta varsinkin moni harrastaja tuntee oman kotinäyttämönsä kuin omat taskunsa, tuntee luonnon olosuhteet, ison osan yleisöstä ja sen tavasta arvottaa, oman näyttelijäseurueensa, jonka kanssa vuoden aikana, arkisin, työssä ja vapaa-aikana, makustellaan ja vaihdetaan mielipiteitä kesän kohokohdasta, yhteisestä tavoitteesta. Se on jopa perheen sisäinen asia, ystävien puheenaihe ja illanistujaisten teema.

Parhaimmassa tapauksessa tulevan kesän esitys päätetään näet hyvissä ajoin. Kun ammattinäyttelijät ovat vuoden aikana teatterissaan mukana monissa esityksissä, kesäteatterilainen on yleensä vain yhdessä. Roolityön hautominen ja hautuminen yksin ja yhdessä hallitsee kesäteatterilaisen elämää. Harrastaja onkin vähin erin kasvanut tämän erikoisosaamisen, kesäteatterin ammattilaisen, asemaan.

Satakunnassakin on eri puolilla ollut nähtävissä näitä hienonhienoja näyttelijäntöitä armon vuonna 2009 - ja on tätä kirjoitettaessa edelleen.

Risto Ojanen

16.7.2009